Yhteenveto jaksosta

Seitsemän viikkoa takana. Kun miettii viikkoja taaksepäin, huomaan huiman kehityksen itsessäni. Enää en ole epävarma omasta työskentelystäni, sillä tämän jakson myötä sain huiman määrän varmuutta hoitotyöhön.
     Jakson tarkoitus oli siis kouluttaa työpaikalla pätevä työpaikkaohjaaja ja samalla kouluttautua itsekin. Varmasti jokaisella oli omat ennakkoluulonsa jaksoa kohtaan ja motivaatio taisi jokaisella olla välillä hukassa. Uusi asia tuli myös työssäoppimisen lisäksi käyttöön, blogin teko. Sekin teki omat haasteensa, mutta ylpeänä voin sanoa, että me kaikki selvisimme yhdessä siitä. Toki jokaisella oli omat epätoivon hetkensä varmasti, mutta kukaan ei luovuttanut. Ohjaus tuntui aluksi hölmöltä ja vaikealta. Vaikeuden toi se, että olin aivan uudessa paikassa ja en itsekään tiennyt talon tavoista tai asukkaista mitään, joten oli aluksi hankalaa ohjata.
    Huomasin sen, että vaikka seitsemän viikkoa on pitkä aika, niin tähän jaksoon se aika ei kyllä riittänyt. Tuntui, että juuri kuin itse alkoi oppimaan talon tapoja, niin jakso olikin jo loppumassa. Tätä Työpaikkaohjaajaksi työssäoppien-jaksoa voisi siis kehittää niin, että perehdyttämiseen olisi enemmän aikaa tai sitten menisi sellaiseen paikkaan missä on ollut jo jossain harjoittelussa. Myös se, että työpaikalla olisi jokin kunnollinen opiskelija, joka ei paikasta oikeasti tietäisi yhtään mitään auttaisi asiaa. Minä siis ohjasin vertaisoppijaa eli ohjaajaani ja oli jotenkin hölmöä, kun tiesi kokoajan että ohjaajakin tietää nämä asiat.

Työpaikalleni tuli erittäin tärkeä lappu, jossa
kerrataan jokaisen muistisairaan oikeuksia.
Mielestäni tämä tulisi jokaisen hoitajan lukea
vanhustyötä tehdessä.

Olin vanhusten palvelukeskuksessa muistisairaiden osastolla tämän jakson. Olen ollut aikaisemminkin eri paikassa muistisairaiden osastolla, joten oli mielenkiintoista nähdä onko toimintatavoissa ym. selkeitä eroavaisuuksia. Mielestäni tämä paikka missä olin nyt, oli paljon "kotoisampi" ja lämpimäpi kuin edellinen. Täällä jokainen teki työtään suurella sydämmellä ja välittäminen huokui työstä. Opin jakson aikana paljon erilaisten ihmisten kohtaamisesta, esimerkiksi agressiivisen asukkaan kohtaamisesta. Olen hyvin ylpeä siitä, että sain tilanteen hoidettua itsenäisesti. Rauhoittelin asukasta ja kerroin mitä olemme tekemässä sekä annoin hänelle tilaa. Tilanne eteni luontevasti ja jälkeenpäin vasta mietin kuinka hienosti hoidin tilanteen. Myös vainajan kohtaaminen tuli kohdalle ja olen iloinen, että sain opiskeluaikana kohdata tämän tärkeän asian. Kohtasin myös omaiset osanottojen merkeissä, joka oli minusta tärkeää, että pääsin sanomaan heille ne. Jakson aikana sain myös kokea vatsatautiepidemian sekä sähkökatkoksia. Jakso on ollut siis yhdellä sanalla kuvattuna todella opettavainen. Kehitys näkyy minussa selkeänä itsevarmuutena. Minulla on ollut todella kova halu oppia uusia asioita ja onneksi tämä myöskin toteutui.

Jaksosta teki myös niin onnistuneen tietysti ihanat asukkaat,  mutta myös aivan ihana työyhteisö. Olen todella iloinen, että sain tutustua näin osaaviin ja lämpimiin ihmisiin. Jos tuli jotakin kysyttävää, oli aina joku keltä kysyä. Tuntui, että olin tervetullut porukkaan ja minusta oli apua siellä. Iso kiitos kuuluu minun mahtavalle ohjaajalleni, joka loi minuun itsevarmuutta ja opetti käytännön niksejä. Kiitos sinulle, olet korvaamaton! Toivon näkeväni itseni joskus kyseisessä paikassa työskentelemässä, sillä paikka oli aivan ihana. Jakso ei olisi voinut olla onnistuneempi.

Kaksi vuotta opiskelua takana ja Ikaalisten toimipiste saa nyt jäädä taakse. Syksyllä odottaa sitten uudet tuulet Ylöjärvellä lasten ja nuorten parissa. Näiden vuosien aikana luokkamme tuli läheiseksi ja ikävä jää monia kohtaan, onneksi yhteydenpito ei tähän lopu: sain elinikäisiä ystäviä ♥ Kiitos myös ihanalle opettajalle, joka jaksoi aina tukea ja auttaa vaikeinakin hetkinä. Kahden vuoden kruunasi vielä stipendi jonka sain, ei kukaan voi uskoakaan kuinka iso merkitys sillä minulle oli. Hirveä uurastus ja motivoitunut työskentely palkittiin vihdoin. Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin kohti lähihoitajaksi valmistumista!

Yhteistyö

Tämän kuvan löysin myös työpaikan seinältä. On kiva lueskella erilaisia kuvia työhön liittyen ja tämmöinenkin teksti on huumorin kautta tehty eikä niin vakavasti. Kun tätä kuvaa syvemmin miettii, niin ensimmäisenä tulee mieleen yhteistyö ja ryhmätyötaidot. Tässä työssä se on todella tärkeää kun kaikki puhaltavat yhteen hiileen eikä sekaannuksia synny. Yhteistyö luo turvallisuuden osastolle eikä esimerkiksi kukaan anna vahingossa lääkkeitä kahteen kertaan kellekkään asiakkaalle. Asioita ei pidä olettaa vaan kysymällä asiat aina parhaiten selviävät :-)