Yhteenveto jaksosta

Seitsemän viikkoa takana. Kun miettii viikkoja taaksepäin, huomaan huiman kehityksen itsessäni. Enää en ole epävarma omasta työskentelystäni, sillä tämän jakson myötä sain huiman määrän varmuutta hoitotyöhön.
     Jakson tarkoitus oli siis kouluttaa työpaikalla pätevä työpaikkaohjaaja ja samalla kouluttautua itsekin. Varmasti jokaisella oli omat ennakkoluulonsa jaksoa kohtaan ja motivaatio taisi jokaisella olla välillä hukassa. Uusi asia tuli myös työssäoppimisen lisäksi käyttöön, blogin teko. Sekin teki omat haasteensa, mutta ylpeänä voin sanoa, että me kaikki selvisimme yhdessä siitä. Toki jokaisella oli omat epätoivon hetkensä varmasti, mutta kukaan ei luovuttanut. Ohjaus tuntui aluksi hölmöltä ja vaikealta. Vaikeuden toi se, että olin aivan uudessa paikassa ja en itsekään tiennyt talon tavoista tai asukkaista mitään, joten oli aluksi hankalaa ohjata.
    Huomasin sen, että vaikka seitsemän viikkoa on pitkä aika, niin tähän jaksoon se aika ei kyllä riittänyt. Tuntui, että juuri kuin itse alkoi oppimaan talon tapoja, niin jakso olikin jo loppumassa. Tätä Työpaikkaohjaajaksi työssäoppien-jaksoa voisi siis kehittää niin, että perehdyttämiseen olisi enemmän aikaa tai sitten menisi sellaiseen paikkaan missä on ollut jo jossain harjoittelussa. Myös se, että työpaikalla olisi jokin kunnollinen opiskelija, joka ei paikasta oikeasti tietäisi yhtään mitään auttaisi asiaa. Minä siis ohjasin vertaisoppijaa eli ohjaajaani ja oli jotenkin hölmöä, kun tiesi kokoajan että ohjaajakin tietää nämä asiat.

Työpaikalleni tuli erittäin tärkeä lappu, jossa
kerrataan jokaisen muistisairaan oikeuksia.
Mielestäni tämä tulisi jokaisen hoitajan lukea
vanhustyötä tehdessä.

Olin vanhusten palvelukeskuksessa muistisairaiden osastolla tämän jakson. Olen ollut aikaisemminkin eri paikassa muistisairaiden osastolla, joten oli mielenkiintoista nähdä onko toimintatavoissa ym. selkeitä eroavaisuuksia. Mielestäni tämä paikka missä olin nyt, oli paljon "kotoisampi" ja lämpimäpi kuin edellinen. Täällä jokainen teki työtään suurella sydämmellä ja välittäminen huokui työstä. Opin jakson aikana paljon erilaisten ihmisten kohtaamisesta, esimerkiksi agressiivisen asukkaan kohtaamisesta. Olen hyvin ylpeä siitä, että sain tilanteen hoidettua itsenäisesti. Rauhoittelin asukasta ja kerroin mitä olemme tekemässä sekä annoin hänelle tilaa. Tilanne eteni luontevasti ja jälkeenpäin vasta mietin kuinka hienosti hoidin tilanteen. Myös vainajan kohtaaminen tuli kohdalle ja olen iloinen, että sain opiskeluaikana kohdata tämän tärkeän asian. Kohtasin myös omaiset osanottojen merkeissä, joka oli minusta tärkeää, että pääsin sanomaan heille ne. Jakson aikana sain myös kokea vatsatautiepidemian sekä sähkökatkoksia. Jakso on ollut siis yhdellä sanalla kuvattuna todella opettavainen. Kehitys näkyy minussa selkeänä itsevarmuutena. Minulla on ollut todella kova halu oppia uusia asioita ja onneksi tämä myöskin toteutui.

Jaksosta teki myös niin onnistuneen tietysti ihanat asukkaat,  mutta myös aivan ihana työyhteisö. Olen todella iloinen, että sain tutustua näin osaaviin ja lämpimiin ihmisiin. Jos tuli jotakin kysyttävää, oli aina joku keltä kysyä. Tuntui, että olin tervetullut porukkaan ja minusta oli apua siellä. Iso kiitos kuuluu minun mahtavalle ohjaajalleni, joka loi minuun itsevarmuutta ja opetti käytännön niksejä. Kiitos sinulle, olet korvaamaton! Toivon näkeväni itseni joskus kyseisessä paikassa työskentelemässä, sillä paikka oli aivan ihana. Jakso ei olisi voinut olla onnistuneempi.

Kaksi vuotta opiskelua takana ja Ikaalisten toimipiste saa nyt jäädä taakse. Syksyllä odottaa sitten uudet tuulet Ylöjärvellä lasten ja nuorten parissa. Näiden vuosien aikana luokkamme tuli läheiseksi ja ikävä jää monia kohtaan, onneksi yhteydenpito ei tähän lopu: sain elinikäisiä ystäviä ♥ Kiitos myös ihanalle opettajalle, joka jaksoi aina tukea ja auttaa vaikeinakin hetkinä. Kahden vuoden kruunasi vielä stipendi jonka sain, ei kukaan voi uskoakaan kuinka iso merkitys sillä minulle oli. Hirveä uurastus ja motivoitunut työskentely palkittiin vihdoin. Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin kohti lähihoitajaksi valmistumista!

Yhteistyö

Tämän kuvan löysin myös työpaikan seinältä. On kiva lueskella erilaisia kuvia työhön liittyen ja tämmöinenkin teksti on huumorin kautta tehty eikä niin vakavasti. Kun tätä kuvaa syvemmin miettii, niin ensimmäisenä tulee mieleen yhteistyö ja ryhmätyötaidot. Tässä työssä se on todella tärkeää kun kaikki puhaltavat yhteen hiileen eikä sekaannuksia synny. Yhteistyö luo turvallisuuden osastolle eikä esimerkiksi kukaan anna vahingossa lääkkeitä kahteen kertaan kellekkään asiakkaalle. Asioita ei pidä olettaa vaan kysymällä asiat aina parhaiten selviävät :-)

Läsnäolon tärkeys

Löysin tämän kuvan työpaikkani seinältä muistuttamasta kaikkia hoitajia ja tunsin pakottavan tarpeen lisätä tämä myös tänne blogiin. Mielestäni kuvassa olevan tekstin sanoma on pysäyttävä. 

Se muistuttaa jokaista hoitajaa mikä tässä työssä on tärkeää. Läsnäolon tärkeys on valtava hoitotyössä ja sen kuuluisi olla itsestäänselvyys jokaiselle hoitotyötä tekevälle. Jokainen hoitaja tekee työtä omalla persoonallaan ja asiakkaita on todella erilaisia. Vuorovaikutus asiakkaan kanssa kuuluu olla toimivaa ja aidon läsnäolon kuuluvan työhön.

Jokaisen hoitajan tulisi muistaa, kuinka tärkeää seurustelu ja pelkkä kuuntelukin on asiakkaalle.Joillekkin asiakkaille ajan antaminen voi olla jopa se päivän kohokohta. Asian ei tarvitse olla suuri, pelkkä lehtien luku yhdessä tai vanhojen muistelu riittää. Aito läsnäolo voi myös olla sanatonta. Myös kosketus on mielestäni tärkeää aidon läsnäolon ja välittämisen merkki. Asiakasta voi pitää kädestä jos se hetkeen on sopiva, mutta toki täytyy myös tuntea asiakas pitääkö hän sitä miellyttävänä vai ei, koska se on yksilöllistä. Asiakkaan kanssa ei saisi olla kiire tai näyttää sitä ainakaan hänelle. Täytyy aina itse miettiä, että me kaikki tulemme joskus olemaan vanhoja, joten millaista kohtelua me itse haluaisimme? Itse pyrin aina antamaan jokaiselle asiakkaalle aikaa ja näyttämään välittämiseni häntä kohtaan. 

"Ehdoton välittäminen on erilaisten hoitotoimintojen perusta". Tämän lause tuli minua kerran vastaan erästä opinnäytetyötä lukiessani koulutehtäviä tehdessä ja tuon tekstin sanoma oli mielestäni lyhyt ja ytimekäs. Hoitotyö perustuu asiakkaan välittämiseen ja hänen kunnioittamiseensa. Ihanteellista olisi, että jokainen hoitaja osaisi omalla persoonallaan käyttää läsnäoloa työskennellessään. Itse pidän läsnäolon merkitystä tärkeimpinä asioina lähihoitajan työssä, eikä sen merkitystä voi vähätellä.

Oppimispäiväkirja

Ensimmäinen viikko

Noniin, nyt on sitten ensimmäinen viikko takana työssäoppimista. Uusi paikka, uudet ihmiset ja käytännössä kaikki oli uudessa paikassa uutta. Paljon tuli uutta tietoa ja ymmärrettävästi tarvitsen hieman aikaa kaiken tämän uuden tiedon "sulatteluun".
   Päällimmäisenä jäi ensimmäisestä viikosta hyvä tuntuma, tulemme ohjaajan ja muiden hoitajien kanssa hyvin toimeen ja paikka tuntuu mukavalta. Opin heti myös lisää hoitotyöstä, sillä annoin esimerkiksi ensimmäistä kertaa hengitysteihin annosteltavaa lääkettä. Aikaisemmin ei ole sattunut kohdalle sellaista vielä, joten oli mukava opetella uusi lääkkeenantotapa. Olen myös saanut heti ensimmäisellä viikolla todella paljon varmuutta hoitotyön tekemiseen ja olen siitä enemmän kuin iloinen!

Toinen viikko

Jo toinen viikko takana ja tuntuu, että menee nopeaa tahtia jakso eteenpäin. Tottakai vaikuttaa välissä ollut koulupäivä ja arkipyhä. Toinen viikko oli mielestäni lyhyt, mutta mukava! En ole hetkeäkään miettinyt, että tämä työssäoppimispaikka olisi huono, koska viihdyn siellä enemmän kuin hyvin. Ei ole enää niin tyhmää tunnetta kuin viime viikolla, kun mistään ei vielä tiennyt mitään esim. missä kaikki tavarat sijaitsee.
   Olen mielestäni oppinut yllättävän nopeasti asiat ja siitä olen iloinen. Olen saanut myös vastuuta paljon ja se tuntuu mukavalta! Paikka olisi oikeen unelma tulevaisuuden työpaikka!

Kolmas viikko 

Viikko kului taas mukavasti ja aika on mennyt äkkiä. Tällä viikolla sain pitkästä aikaa mittailla verenpainetta. Olen myös harjoitellut kirjaamista ja insuliinin pistämiseen olen saanut varmuutta. Täysin uusi asia, jonka sain tehdä tällä viikolla oli pika CRP:n ottaminen. Jännitin sitä hieman etukäteen, mutta hyvin se meni ja oli nopeasti ohi. Oli kyllä mukava oppia taas uusia asioita! Olen myös aloittanut hieman ohjaamisen blogin ja topirkan näyttämisellä sekä Topias-kirjan läpikäymisellä yhdessä.
    Mielestäni on hienoa, että ohjaajani on sellainen, jolle uskaltaa sanoa suoraan että jokin asia jännittää. Tulee itsellekin parempi ja luottavaisempi mieli, kun saa kertoa tunteistaan. Ihana jakso kyllä ollut!

Neljäs viikko

Viikko viikolta tuntuu kuin aika vaan lentäisi tämän jakson aikana. Tuntuu hullulta, että enää pari viikkoa tätä jäljellä ja sitten on kesäloman aika. Hurjaa vauhtia mennään kesää kohti, onneksi! Olen työstänyt todella paljon viikkojen aikana työvuorotaulukkoani ja on tullut huomattua, että on aika haastavaa laskea tunteja täyteen ja sovittaa kaikki yhteen. Ohjaamiseen olen saanut varmuutta kun tiedän itsekin mitä teen ja missä kaikki asiat ovat.
     Tämä viikko oli vähän erilainen kuin  tähän asti... osastolleni iski vatsatautiepidemia ja lähes kaikki asukkaat saivat taudin ja kaiken lisäksi puolet hoitajistakin tauti nujersi. Koko osastokin oli hetken aikaa eristettynä muista ja eväätkin saatiin oven raosta. Tuntui vainoharhaiselta kun mietti kokoajan, että koska itse tulee kipeeksi. Itse en ole ainakaan vielä tullut (koputan puuta) kipeäksi ja siitä saan kiittää ainakin hyvää käsihygieniaa sekä suojavarusteiden käyttöä. Ikinä ei voi olla liian varovainen tarttuvan taudin suhteen. En ole ikinä kohdannut tälläistä tapahtumaa ja oli mielenkiintoista nähdä miten toimitaan, kun yllättäviä tartuntoja tapahtuu. Olemme jo voiton puolella taudin voittamisessa, toivotaan parasta että tästä nyt kaikki pian tokenisi ennalleen.

Viides viikko

Tällä viikolla tein enimmäkseen iltavuoroja. Mittasin myös ensimmäisen kerran hemoglobiinia. Olen harjoitellut kirjaamista sekä saanut varmuutta itse hoitotyöhön päivä päivältä enemmän.
    Olen päässyt myös ohjauksen makuun tällä viikolla. Parina päivänä vaihdoimme ohjaajani kanssa roolia niin, että minä ohjasin. Tuntuu hassulta hommalta ja nyt siinä näkee kuinka ison vaivan ohjaajat näkevät kun kaikki pitää selittää! Mielestäni ohjaus meni hyvin ja selitin asioita perusteellisesti, mutta jos koko iltavuoron esimerkiksi meni tuolla tyylillä, että minä ohjaan, niin aikaa menisi kyllä runsaasti ja ääni lähtisi! Pohdimme ohjaajani kanssa tämän työssäopin toimivuutta.
     Itse olen ainakin tullut siihen tulokseen, että parhain olisi jos jokainen menisi tällä kurssilla sellaiseen työssäoppipaikkaan, missä on ollut aikaisemminkin jossain työssäoppimassa. Aikaa ei kuluisi niin paljon kaiken uuden opetteluun (kuten koko talon ja sen tapoihin) ja ohjaaminenkin olisi edes vähän luontevampaa vähän ajan kuluttua. Tuntuu aikaiselta aloittaa parin viikon jälkeen toisen ohjaaminen, kun itsekään ei ole vielä monestakaan asiasta perillä. Silti, en vaihtaisi tätä työssäoppipaikkaa mihinkään. Olen saanut täältä todella paljon itsevarmuutta omaan tekemiseen ja varsinkin siihen hoitotyöhön sekä paikka on muutenkin aivan ihana.

Kuudes viikko

Kyllä huomaa, että jokainen viikko on tuonut tullessaan jotakin uutta. Olen ohjannut vertaisoppijaani monessa asiassa: ruoan jaossa, lääkkeen jaossa ja antamisessa, perus hoitotoimissa sekä saunoituksessa. Olen ollut aika tyytyväinen omaan ohjaukseeni, koko ajan kasvaa luottamus itseen ja omaan tekemiseen.
     Tällä viikolla näin ensimmäistä kertaa vainajan. En ollut aikaisemmin nähnyt ja joskus mietin, että olisi hyvä jos se opiskeluaikana jo osuisi kohdalle niin tietäisi millaista se työelämässä sitten on. Saattohoitoa en kerennyt näkemään enkä päässyt vainajan laittoon mukaan, koska tämä tapahtui yöllä. Olin mukana hautaustoimistoa ja omaisia vastaanottamassa. Kerroimme osanotot ja annoimme henkilökohtaiset tavarat. En kyllä ollut tottunut tälläiseen tilanteeseen ja pakko myöntää, että kun omaisten jäähyväisiä kuunteli niin kyllä itseltäkin kyynel vierähti poskelta. Itse kyllä pidin hyvänä, että pääsin tähän mukaan ja näkemään mitä se on. On kyllä pyörinyt paljon tapahtunut viime päivien aikana mielessä, mutta pyrin pitämään tietyn ammatillisen näkökulman asiaan.
     Pian on jakso ohi, huhhuh! Aika rientänyt. Viimeiseltä viikolta kirjoitan vielä pienen yhteenvedon koko jaksosta, mutta sen verran voin jo kertoa, että paikka on ollut aivan ihana ja jakso on ollut mielenkiintoinen sekä opettavainen!

Seitsemäs viikko

Viimeinen viikko ohi, joka oli siis kolmipäiväinen. Mukaan mahtui myös arviointikeskustelu, joka meni mielestäni oikein hyvin ja kiitettävähän sieltä tuli. Arviointi oli erilainen kuin aikaisempiin olin tottunut: täydensin paljon suullisesti näyttösuunnitelmaani ja selitin asioita myös ohjaavalle opettajalleni, esimerkiksi ohjaukseen liittyviä asioita, mitä tekisin tälläisessä tilanteessa yms. Arviointi meni silti leppoisasti ja hyvillä mielin jatkoin päivääni sen jälkeen.
    Viimeisellä viikolla alkuperäisen ohjaajani palattua lomalta ohjasin häntä myös ja vieläkin yhtä hassulta se kokeneen työntekijän ohjaus tuntui. Sain viikkojen aikana huomattavasti varmuutta itseeni ja omaan tekemiseen. Sain myös ottaa MRSA-näytteitä ensimmäistä kertaa ja tein labralähetteitä.
    Aika meni äkkiä ja jakso oli todella opettavainen. Hyvä mieli jäi jaksosta ja toivonkin näkeväni itseni kyseisessä paikassa työskentelemässä joskus tulevaisuudessa.

Minä ohjaajana

Olen ollut  mielestäni oppijana tasaisen hyvä. Sisäistän kaikki teorian asiat hyvin ja panostankin paljon esimerkiksi tehtäviin ja tiedonhakuun. Teen tehtävät huolellisesti, mutta olenkin huomannut, että vaadin itseltäni aina liikaa niiden suhteen ja olenkin saanut kuulla siitä, että "rentoudu välillä". Olen mielestäni todella tunnollinen opiskelija.
    Opin hitaammin käytännön asiat kuin teorian asiat ja mielestäni tarvitsen aikaa asioiden oppimiseen. Tämä johtuu siitä, että tarvitsisin lisää varmuutta omaan osaamiseen. Opin parhaiten käytännön työt niin, että ensin näytetään mallista ja sitten kokeilen itse. Tahdon kehittyä paremmaksi ja käytönnön oppiminen on minulle tärkeää.
    Työharjoitteluissa en ole ehkä saanut täysin toivomaani ohjausta. Tottakai minua on perehdytetty, mutta esimerkiksi ensimmäisessä työssäoppimisessa, joka muuten oli vielä Hohun jakso, en tiennyt yhtään mitään hoitotyöstä eikä kokemusta ollut yhtään. En saanut perinpohjaista perehdytystä hoitotyöhön ja ohjaajani keskittyi lähinnä minusta kyselemiseen kuin minun ohjaamiseen. Tämä vaivaa vieläkin, mikä näkyy tälläkin hetkellä epävarmuutenani työtä kohtaan. Tottakai tekemällä oppisi, mutta nyt tässä vaiheessa minulta odotetaan jo paljon osaamista.. sitä olisikin jos alusta alkaen olisi opetettu kaikki asiat.
   Kokemusten myötä olen oppinut, että minä aion panostaa ohjaajana paremmin perehdytykseen, tarkoitan siis ihan mallia näyttämällä. Tottakai opiskelijan kanssa pitää ja kuuluukin puhua rennosti, mutta itse työ täytyy myös siinä sivussa opettaa. Aion viikottain pitää pienen palaverin ohjattavani kanssa ja keskustelemme kuluneesta viikosta, mitä olisi kehitettävää ja mikä on mennyt hyvin. Haluan myös itse saada palautetta opiskelijalta, onko minussa jotain kehitettävää ja mitä voisin tehdä toisin. Palaute on minulle erittäin tärkeää, sekä opiskelijana että ohjaajana. Sen avulla pystyn kehittämään itseäni parhaiten.
   Monet ohjaajat ovat sanoneet, että luota itseesi, se kantaa jo pitkälle. On myös tärkeää muistaa, että maalaisjärjellä pääsee jo pitkälle. Haluaisin korostaa tätä samaa omille opiskelijoilleni, sillä luottamus itseen ja omaan tekemiseen on tärkeää.

Odotan tulevaa jaksoa todella innolla, tahdon oppia samalla käytännön työtä kun opin samalla myös ohjaajaksi ja samalla myös koulutan toista. Tästä tulee mielenkiintoista, jotain sellaista mitä en ole koskaan aikaisemmin kokenut!

Erilainen oppija

Tapaus A.

Kyseessä on 16 vuotias opiskelija, joka on käynyt jo Hohun jakson. Hän kyselee ja kommentoi jatkuvasti asiakkaiden asioita, jotka liittyvät heidän henkilökohtaiseen elämäänsä sekä tunkeutuu joka tilanteeseen. Hän myös jättää tehtäviä kesken, eikä osaa realisesti arvioida omaa työntekoaan. Häneltä puuttuu mös aito läsnäolo sekä lapsen kuuleminen.

Ratkaisen tilannetta esimerkiksi sillä, että juttelen opiskelijan kanssa kahden kesken asiat läpi. Opiskelijalle täytyy selittää, että asiakkaista/asiakkaille ei puhuta miten sattuu. Kerron opiskelijalle, että jokaista yksilöä täytyy kunnioittaa ja kaikista ei tarvitse pitää, mutta kaikkien kanssa on tultava toimeen.
    Opastan opiskelijaa tekemään tehtävät loppuun asti, kuten esimerkiksi vaipan laittamisen roskikseen suoraan. Korostan opiskelijalle, miksi se on tärkeä tehdä ja mitä haittoja siitä voisi olla, jos sitä ei tee kerralla kunnolla.
   Tarkkailen oppilasta ja hänen mahdollista kehitystään entistä tarkemmin jatkossa. Jos opiskelijalla on vaikeuksia ymmärtää tai totella kehotuksiani, niin olen silloin myös koulun edustajaan yhteydessä ja pohdimme yhdessä jatkosta.

Tapaus B.

Tässä tapauksessa on 15 vuotias opiskelija, joka ei noudata kunnolla työaikojaan. Opiskelija ilmoittaa poissaoloistaan vasta pitkällä iltapäivästä. Hän haukottelee jatkuvasti niin, että muutkin näkevät sen. Hän osallistuu ohjeiden mukaan, muttei osoita aktiivisuutta. Opiskelija myös unohtelee paljon asioita ja selittelee asioita eri ihmisille eri perusteluilla.

Ratkaisen tilanteen niin, että juttelen opiskelijan kanssa kahden kesken ja annan opiskelijalle tilaisuuden kertoa, jos hänellä on jotain ongelmia tai huolia. Minusta ohjaajan silmin katsottuna vaikuttaisi siltä, että opiskelijan elämässä ei ole kaikki kohdillaan. Huomaan, että opiskelija haukuttelee eli on siis usein todella väsynyt. Ohjeistan opiskelijaa menemään aikaisin nukkumaan sekä muutenkin keskustelemme hänen elämäntavoistaan. Kun voi hyvin, se näkyy. Opiskelijalla näyttäisi olevan elämässään jokin pielessä ja se heijastuu vahvasti työpaikallakin. Yritämme selvittää ongelmat yhdessä ja tarvittaessa olemme kouluunkin yhteydessä.
   Kehotan opiskelijaa noudattamaan paremmin työaikoja ja ilmoittamaan poissaoloistaan mahdollisimman ajoissa sekä muistamaan asioita paremmin. Kerron opiskelijalle, että toivon häneltä aktiivisempaa osallistumista jatkossa.

Tapaus C.

Kyseessä on 16 vuotias opiskelija, jolla menee työssäoppimisessa melko hyvin, mutta ei erityisen huonostikkaan. Opiskelija tekee tasaiseen tahtiin töitä. Opiskelijan näkemykset asioista ovat koko jakson aikana poikenneet selkeästi ohjaajan näkemyksistä. Vasta näyttöviikolla opiskelija ilmaisee oikean mielipiteensä työssäoppimisestaan (kokenut paikan aivan kauheaksi ja ilmoittaa näkyvästi riemustaan jakson loppumisesta), mutta muille opiskelija on kertonut kaiken olevan aina hyvin.

Lähden ratkaisemaan tätä ongelmaa niin, että pyrin keskustelemaan opiskelijan kanssa asiallisesti siitä, että miksi jakso on ollut niin kauhea. Tahdon tietää opiskelijan näkemyksen asioista, jotta jatkossa asioita voimme mahdollisesti muuttaa työpaikalla palautteen pohjalta toimivammaksi. Jos silti opiskelijan kertomat asiat ovat tuulesta temmattuja, niin yritän rauhallisesti selittää opiskelijalle miten esimerkiksi asiat täällä toimivat, jos se on jäänyt hänelle epäselväksi.
   Ohjeistan opiskelijaa kertomaan jatkossa hänestä tuntuvista epäkohdista heti, jotta jaksosta tulisi tällä tavoin onnistuneempi. Pyrin myös itse kertomaan palautteet, hyvät ja huonot tasaisesti, heti kun aihetta niihin tulee.

Tapaus D.

Tässä tapauksessa on 26 vuotias opiskelija, joka on kahden lapsen äiti ja aloittanut kesällä avoimessa yliopistossa kasvatustieteiden perusopinnot. Opiskelijan työssäoppimisjaksoa on kulunut vasta kolme viikkoa, mutta hänellä on asenne, että hän osaa omasta mielestään kaiken. Hänellä on myös tapana kirjoittaa paikalliseen sanomalehteen keskustelupalstalle kaikki näkemyksensä asioihin avoimesti ja tuo muun muassa esille muun henkilökunnan osaamattomuuden. Hänen ohjaava opettajansa on sairastunut äkillisesti ja koulutuspäällikkö on vuosilomalla.

Alan pohtimaan ratkaisua tälle siten, että pohdin opiskelijan kanssa asiallisesti. Kerron opiskelijalle hienovaraisesti, että kukaan ei ole täydellinen, joten hänen tulisi hieman muuttaa asennettaan. Korostan opiskelijalle, että jokaisessa työpaikassa on omat toimintatapansa ja sääntönsä. Korostan hänelle myös sitä, että toisen ihmisen tai työpaikan kunnioitus on tärkeää, eikä sitä tulisi loukata. Muistutan opiskelijaa, että kunnianloukkaus on vakava asia, joka voi johtaa vakaviin toimenpiteisiin.
   Jos asia ei lähde etenemään kehittyneempään suuntaan, niin otan kouluun yhteyttä sellaiseen henkilöön, joka asiaa osaisi hoitaa.


Yhteenveto

Jokainen tapaus oli yksilöllinen ja jokaisessa oli eri ongelmatapaukset. Silti näissä kaikissa tapauksissa oli yhteistä ratkaisuiden aloittaminen: keskusteleminen opiskelijan kanssa kahden kesken. Kohtaan jokaisen opiskelijan yksilönä ja suhtaudun jokaiseen asiaan kunnioittavalla tavalla.

Omat ohjaustaidot ennen työssäoppijaksoa

Sisäiset tekijät

Vahvuudet
 Olen motivoitunut tähän tulevaan haasteeseen ja otan sen innolla vastaan. Olen persoonaltani ulospäin suuntaunut ja positiivinen, joten uskon sen heijastuvan työskentelyssäni.

Heikkoudet 
Olen hieman epävarma omista ohjaustaidoistani, sillä minulla ei ole siitä kokemusta. 

Ulkoiset tekijät

Mahdollisuudet
Tahdon oppia päteväksi ohjaajaksi ja kouluttaa samalla muitakin ammattimaisesti.

Uhkat
Ajanpuute saattaisi ehkä olla uhkana.